Valmistun aivan näillä näppäimillä kognitiiviseksi lyhytterapeutiksi. Mitä tarkoittaa lyhytterapia ja mitä lyhytterapeutin vastaanotolla tehdään? Kuka voi antaa lyhytterapiaa ja onko se ”Kela-terapiaa”? Muun muassa näitä kysymyksiä kohtaan työssäni ja arjessani usein ja pyrin tässä blogikirjoituksessani vastaamaan näihin.
Lyhytterapia on psykoterapian rinnalle tullut keskustelupohjainen mielenterveyden tukimuoto. Psykoterapiat ovat usein kahden-kolmen vuoden pitkiä prosesseja ja lyhytterapiat nimensä mukaisesti lyhyempiä, useimmiten kaikkea 1-20 tapaamisen välillä. Psykoterapiajakso käynnistyy usein lääkärin tekemän kolmen kuukauden arviointijakson kautta, joka huipentuu ns. B-lausunnon saamiseen, jonka myötä asiakas saa pääsyn Kelan osittain korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaan (tällä hetkellä 57,60/yksilökäynti). Toki meistä jokainen voi halutessaan hakeutua psykoterapiaan myös täysin itse maksavana asiakkaana. Lyhytterapiaan hakeutumiseen ei tarvita lääkärin lausuntoa eikä arviointijaksoa mutta Kela ei siitä myöskään korvaa mitään, joten asiakas maksaa käynnin aina itse. Psykoterapeuttien yhden tapaamisen hinnat vaihtelevat paikan, psykoterapeutin kokemuksen ja koulutusten mukaan ollen kaikkea 80-200 euron välillä. Siitä hinnasta vähentyy siis tuo mainittu kelakorvaus 57,60 pois. Lyhytterapeuttien hinnat ovat 70-100 euroa yhdeltä tapaamiselta. Yksi olennainen hintaan vaikuttava asia on myös terapiakäynnin kesto. Alalla tyypillisin yksilövastaanoton aika on 45 minuuttia mutta meitä 60 minuutin aikoja toteuttavia terapeutteja löytyy myös. Parivastaanotoissa löytyy sekä 75 että 90 minuutin vastaanottoaikoja.
Koska psykoterapia on Kelan tukemaa ja korvaamaa kuntoutusta, tarkoittaa se myös sitä, että se on valvottua toimintaa. Psykoterapeutti on siis terveysalan ammattinimike, joka on lailla suojattu ja sosiaali- ja terveysalaa valvovan Valviran hyväksymä ammattihenkilö. Psykoterapeuttien koulutus on Suomessa pääosin yliopistojen hallinnoimaa ja kouluttautuminen psykoterapeutiksi kestää nelisen vuotta. Psykoterapiakoulutukseen ei voi hakeutua kuka vain, soveltuvia pohjakoulutuksia ovat sosiaali- ja terveysalan pohjakoulutukset. Lyhytterapia ei siis ole Kelan tukemaa kuntoutusta, eikä näin ollen valvottua toimintaa. Periaatteessa kuka vain voi siis nimittää itseään lyhytterapeutiksi, oli sitten opiskellut alaa tai ei. En ole kuitenkaan alalla törmännyt siihen, että ns. valeterapeutteja olisi liikenteessä, vaikka kaiketi sitäkin esiintyy. Lyhytterapeutin pohjakoulutus voi siis olla mitä vain mutta meitä sote-alan konkareita löytyy lyhytterapeutteina runsaasti. Omassa koulutusryhmässä oli ihmisiä monenlaisilla koulutuspohjilla, muun muassa sosionomin, sairaanhoitajan, opettajan, soitonopettajan, lääkärin ym. pohjakoulutuksilla lyhytterapeuteiksi opiskelevia. Lyhytterapiaopinnot kestävä kaksi vuotta ja niitä tarjoavat esimerkiksi kesäyliopistot ja yksityiset opistot. Oli sitten kyseessä psykoterapeutti tai lyhytterapeutti, niin yhteistä kaikille terapeuteille usein on runsas kouluttautuminen ja kiinnostus ihmisen mieleen ja käyttäytymiseen. Terapeutin pohjakoulutus vaikuttaa tietysti valtavasti siihen, miten terapeutti työtään tekee ja mitä asioita hän työssään painottaa. Mielestäni toinen valtavasti vaikuttava ja liian vähän keskusteluissa näkyvä asia on terapeutin maailmankuva. Terapeuttikin on lopulta vain ihminen, jonka työhön tietenkin vaikuttaa hänen maailmankuvansa ja omat ajatuksensa.
Mitä sitten tarkoittavat kaikki ihmeelliset sanat ja kirjainlyhenteet terapeutin koulutusnimikkeen edessä? Kat, dkt, emdr, kkt? Psykodynaaminen, ratkaisukeskeinen, psykoanalyyttinen, kognitiivinen, integratiivinen, kognitiivis-analyyttinen, kriisi- ja trauma, dialektinen, hahmo, hypno, skeema? Nämä ovat viitekehyksiä eli suuntauksia. Toisin sanoen terapeutti on opiskellut jonkun tietyn tai usein myös useamman suuntauksen mukaista terapiaa ja sen mukaisesti hän sitten työssään toimii. Toiset terapiasuuntauksista katsovat enemmän menneisyyteen, toiset tulevaisuuteen ja toiset nykyhetkeen. Toiset, ja nykyään yhä useammat suuntaukset ottavat kehoa ja kehoaistimuksia mukaan terapiatyöhön. Toisissa suuntauksissa tehdään enemmän tehtäviä, toisissa taas ei. Toisissa käydään läpi elämäntapahtumia ja toisissa harjoitetaan sosiaalisia taitoja ja niin edelleen. Psykoterapeutiksi opiskeltaessa suuntausvaihtoehtoja on rutkasti, lyhytterapiassa yleisimmät ovat ratkaisukeskeinen ja kognitiivinen. Olin itse ensin lähdössä opiskelemaan ensin ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa mutta sitten perehdyttyäni enemmän kognitiiviseen suuntaukseen päätin vaihtaa siihen. Osaan siis kertoa omakohtaisesti vain tästä suuntauksesta. Kognitiivinen työskentelytapa sopii minulle, sillä se on aktiivinen ja osittain ravistelevakin viitekehys, vähän samanlainen kuin minä itse 😀 Sille keskeistä on hyvän terapeuttisen ja tavoitteellisen yhteistyösuhteen luominen asiakkaan kanssa. Se on maailman laajuisesti tutkituin ja varmaan osittain siksi myös suosituin terapiasuuntaus. Sen on todettu olevan hoidollisesti myös hyvin tehokas ja pakko todeta, että 1,5 vuotta nyt lyhytterapiajaksoja terapioineena se näin totisesti on!
Mistä sitten tietää mille terapeutille hakeutua? No minun mielestä ei oikein mistään. Lähinnä ihmiset hakeutuvat tällä hetkellä sinne, minne pääsevät, sillä terapeutteja on tällä hetkellä vähemmän kuin on tarve. Kaikkialla todetaan, että asiakkaan on hyvä ensin itse perehtyä eri terapiasuuntauksiin ja valita niistä itselle sopivin. Ajattelen tämän olevan lähes mahdotonta, etenkin siinä tilanteessa jos/kun mielenterveys rakoilee ja vointi on huono. Tämän ei pitäisi olla asiakkaan itse hoitama asia, vaan hänen tulisi saada tähän apua. Olen siis itse pitkän linjan sote-alan ammattilainen (sosionomi amk, kätilö(yamk)/Master of Health Care, auktorisoitu seksuaalineuvoja, seksuaaliterapeutti ja kogn.lyhytterapeutti) ja silti nyt vasta parin vuoden lyhytterapiaopintojen myötä nämä suuntaukset alkavat hiljalleen avautua minulle mutta eivät vieläkään täysin. Miten siis joku täysin muusta maailmasta ponnistava henkilö voisi mitenkään alkaa hahmottaa näitä ja osata valita sieltä itselleen sopivaa? Todennäköisimmin hän hakeutuu tällä hetkellä sinne, minne pääsee. Tyypillisimmin psykoterapiaan B-lausunnon saanut asiakas roiskii sähköposteja kymmenille, ellei sadoille psykoterapeutille toivoen pääsevänsä aloittamaan oman terapiaprosessinsa jonkun kanssa, edes sen jonkun.
Lyhytterapeutille pääsee helpommin ja terapeutista riippuen, se saattaa olla saman hintainen tai ainakin lähellä psykoterapian itsemaksattavaksi jäävää hintaa. Löydät oman paikkakuntasi lyhytterapeutteja googlaamalla ”lyhytterapia paikkakunta”. Kannustan rohkeasti kokeilemaan lyhytterapiaa, jos tuntuu siltä, että kaipaat keskusteluapua. Lyhytterapiat ovat tosiaan nimensäkin mukaisesti lyhyitä terapioita, jotka pyrkivät käsittelemään yhtä, kahta asiaa kerrallaan. Mutta voi lyhytterapiassa silti käydä pidemmänkin aikaa kuin tuon 20 kertaa jos se tuntuu hyvältä ja tukee omaa mielenterveyttä. Lyhytterapiaan voi hakeutua yksin tai yhdessä esimerkiksi kumppanin kanssa. Sen on tarkoitus olla ns. matalan kynnyksen apua. Käsittelyssä voi olla erilaiset elämän pulmakohdat ja kriisit kuten ongelmat jaksamisen kanssa, ahdistuneisuus, ongelmat perheessä ja parisuhteessa, työhön ja/tai opiskeluun liittyvät paineet ja uupumuksen tunne, itsetunto-ongelmat tai yksinäisyys. Lyhytterapia sopii sellaiseen mielen oireiluun, joka ei ole vielä kriisiytynyt tai kroonistunut. Se ennaltaehkäisee ja tukee hyvinvointia. Se on luottamuksellista keskustelua sinun parhaaksesi. Ja jos näyttää siltä, että lyhytterapia ei kohdallasi riitä, ohjaa lyhytterapeutti sinut hakemaan itsellesi psykoterapiaa tai muuta sinulle paremmin sopivaa apua.