Terapiassa puhumme usein kiintymyssuhdemalleista ja siitä onko ihminen turvallisesti tai turvattomasti kiintynyt tai esimerkiksi välttelevästi tai ristiriitaisesti. Kyseessä on alun perin John Bowlby -nimisen herran 1960-luvulla kehittämä ja tutkima teoria ihmisen käsityksistä maailmasta ja ihmissuhteista. Yksinkertaisimmillaan kyse on pienen lapsen ja häntä hoivaavan/hoivaavien henkilöiden välille muodostuvasta kiintymyssuhteesta. Suomessa aiheesta on puhunut paljon lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Nämä mallit syntyvät varhaisina elinvuosina ja aktivoituvat esimerkiksi stressaavissa tilanteissa läpi elämän. Turvallisen alun elämälleen saanut ihminen luottaa saavansa apua ja tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Hän kykenee luottamaan muihin ja ilmaisemaan tunteitaan rohkeasti. Jos taas lapsena on kasvanut turvattomassa ja epäjohdonmukaisessa ilmapiirissä, on toisten tunnereaktioiden ennakoiminen vaikeaa ja esimerkiksi toisen avun tarve saattaa aiheuttaa suuttumusta. Tällainen ns. ristiriitaisesti kiinnittynyt ihminen tarkkailee muita ja pyrkii välttämään konflikteja. Näin hän tekee hallaa omille tunteilleen, ahdistuu ja uupuu. Hiljattain muistan lukeneeni jostain, että me suomalaiset olemme ”välttelevän kiintymyssuhteen mallimaa”. Tämä vähän ensin hymyilytti, kun mietin usein varsin tunneköyhää ilmaisuamme mutta tarkemmin ajateltuna se on varsin surullista. Tällä tarkoitettiin arvatenkin sitä, miten meille suomalaisille on tyypillistä niukka tunneilmaisu ja jopa kaikenlainen tunteiden ilmaisun välttäminen. Koemme usein häpeällisenä vähänkään voimakkaammat tunneilmaisut ja tavoittelemme monesti kaikessa tasaisuutta ja neutraaliutta, ikään kuin se olisi parempi.
Aikuisuudessa kiintymyssuhdemallimme tulevat esiin kaikista läheisimmissä ihmissuhteissa, joita ovat tietysti parisuhde ja vanhemmuus. Kun rakastumme, tuomme suhteeseen mukanamme myös lapsuutemme kaikkine kokemuksinemme, niin hyvässä kuin pahassa. Turvattomasti lapsuudessa kiintyneet oireilevat myös parisuhteissaan. Jos lapsuudenkokemukset ovat ohjanneet kiintymään välttelevästi, on ihminen yleensä korostetun itsenäinen ja yksin pärjäävä ja saattaa vaikuttaa kumppanilleen kylmältä ja vetäytyvältä. Ristiriitaisesti kiinnittynyt on taas jatkuvasti tuntosarvet pystyssä ja pelkää pahinta. Lapsuudenkodissa on saattanut olla päihteidenkäyttöä, joka on aiheuttanut jatkuvaa tilanteen tarkkailua ja tunnustelua kasvuympäristön ollessa vaihtelevasti turvallinen ja turvaton. Arvattavaa on, että jos meillä on kiintymyssuhteissa jotain pielessä ja mallimme ovat turvattomia, aiheuttavat ne usein parisuhteessa riitoja, usein vielä ns. vakioriitoja, joihin palaamme aina uudestaan ja uudestaan.
Lapsuutemme on siis kaavoittanut vahvasti sitä, mitä olemme myös aikuisuudessa ja miten toimimme ihmissuhteissamme. Puhun usein terapiassa siitä, miten me ihmiset tyypillisesti haluamme 1. pysyä hengissä ja 2. olla turvassa. Kun siis kumppanin ilmoittaessa lähtevänsä viikoksi kalastamaan tai lomalle ystävänsä kanssa iskee tuska ja ahdistus sekä ahdistavia ajatuksia ja pelkoja kumppanin mahdollisesta pettämisestä tai halusta erota, koemme turvattomuutta ja hälytyssireeni menee päälle. Siis jos lapsuuden kiintymyssuhteissamme on ollut turvattomuutta. Tällöin olisi supertärkeää kyetä puhumaan näistä ja tutkailemaan itseään ja taustalla vaikuttavia ydinajatuksia/-pelkoja. Usein häpeämme tällaisten ajatusten ääneen kertomista mutta se on monesti ainut tie itsemme ja toisemme ymmärtämiseen ja sitä kautta turvallisuuden tunteen lisääntymiseen suhteessamme. Tärkeintä mitä reissuun suuntaavana kumppanina tässä kohtaa voi tehdä onkin kuunnella tarkasti, mitä toisella on sanottavana ja koittaa ymmärtää asiaa hänen näkökulmastaan.
Jos siis olet esimerkiksi huomannut, että sinulla on vaikeuksia luottaa siihen, että kumppanisi pysyy rinnalla ja se aiheuttaa ahdistusta ja mustasukkaisuutta, et ole tyhmä etkä huono ihminen, vaan taustalta saattaa löytyä loogisia selityksiä sille, miksi tunnet niin kuin tunnet. Saattaa hyvinkin olla, että lapsena olet joutunut kokemaan turvattomuutta ja siksi sinun on vaikeaa luottaa siihen, että rinnallasi pysytään. Terapiassa pyrimme löytämään tällaisia kaavamaisia ja ennen kaikkea haitallisia ajatusmalleja. Tämä onkin mielestäni terapian yksi tärkein apu, itseymmärryksen ja -tietämyksen lisääntyminen.
Lähteet: Duodecim Terveyskirjasto. 2020. Kiintymyssuhdemallit.