Vaeltava mieli.
Levottomat jalat.
Keskittymättömyys. Kurittomuus. Keskeneräisyys.
Rauhattomuus kehossa ja hengessä.
Kaipuu jonnekin ja jostakin.
Kyvyttömyys olla ja orientoitua.
Tukala.
Tahmainen.
Turhautunut.
Tunne köyden karheudesta iholla. Samaan aikaan puristava aistimus köyden kiristyessä tiiviimmin vasten ihoa. Uusi kierros ja vielä uusi. Liike alkaa olla mahdotonta, täysin rajoitettua. Mieli haluaa pyristellä vastaan, kamppailla. Yhtäaikaisesti keho kertoo haluavansa antautua. Antautua halusta olla aloillaan ja vapautua velvoitteista. Laskeutua täysin aistimusten virtaan ja kuunnella kehon tarpeita. Seurata sen vapautumista köyden kierros iholla kerrallaan. Vapautumista kaikesta ja keskittyä olemiseen. Hengittää. Nauttia. Keskittyä. Rakastaa.
Olen.
Hengitän.
Aistin.
Lepään. Antaudun. Nautin.
Väristykset kulkevat pitkin selkärankaani ja kylkiäni. Kyyneleet valuvat poskillani. Kehoni päästää irti, luovuttaa jotain sinne kuulumatonta kantamaansa painolastia.
Värisen.
Huokailen.
Vapaudun.
Voihkin. Lepään. Rentoudun.
Olen raukea. Olen läsnä. Kehoni huokailee vielä köysien kulkiessa nautinnollisesti ja hitaasti pitkin ihoani solmujen avautuessa. Lepään sylissä, saan hellyyttä. On kuin ihoni kykenisi aistimaan kaikki pienimmätkin hipaisut. Hipaisut, jotka lähettävät pieniä ilotulituksenomaisia räjähdyksiä ympäri kehoani. Kehoni aistii kaiken. Se on valpas ja vastaanottavainen. Levännyt ja rauhoittunut. Tasapainossa jälleen.
Kuva ja sidonta: Ville Ikonen